 . |
|
|
Vaalit |
 |
Suomen valtio ja suomalaiset kunnat toimivat edustuksellisen demokratian pohjalta. Se tarkoittaa sitä, että Suomessa järjestetään vaaleja, joissa valitaan kansanedustajia, europarlamentaarikkoja sekä kaupunginvaltuutettuja tekemään päätöksiä.
Äänestystilaisuuksia edeltää kampanja, jonka aikana ehdokkaat taustaryhmineen voivat käynnistää keskustelua tärkeiksi kokemistaan asioista. Monissa maissa vaalikampanjat ovat toiminnallisia ja mielenkiintoista seurattavaa. Kampanjat voivat sisältää erilaisia tilaisuuksia, väittelyitä, osallistumista keskusteluun julkisuudessa, painettua ja sähköistä materiaalia. Vaalikampanjointi aloitetaan riittävän ajoissa, että ehdokas, hänen mielipiteensä ja ideansa ehtivät tulla mahdollisille äänestäjille tutuksi. Ehdokkaan tukiryhmä eli kannattajien ydinryhmä tekee usein paljon työtä ehdokkaan läpimenon turvaamiseksi. Tukiryhmä tarvitsee rahaa (kunnallisvaaleissa todennäköisesti vähemmän kuin eduskunta- tai europarlamenttivaaleissa ).
Rahoituksesta osan voi saada mahdollisesti ehdokkaan taustalla olevalta puolueelta, mutta myös rahoituksen eteen tarvitsee tehdä työtä, ellei rahaa ole laittaa omasta kukkarosta vaalikampanjaan. Toisaalta kaikkien tilaisuuksien ja ideoitten toteuttamiseen ei tarvitse paljoa rahaa.
Suomessa vaalirahoituksesta on tehtävä selvitys kahden kuukauden kuluttua vaalien tuloksen vahvistamisesta. Selvityksestä on mm. käytävä ilmi, mikä osa rahoituksesta on ehdokkaan omia varoja ja mikä osa yksityishenkilöiltä, puolueilta, yrityksiltä ja muilta tahoilta saatuja varoja. Mikäli yksittäisen tuen määrä ylittää 3400€ presidentinvaaleissa tai europarlamenttivaaleissa tai 1700€ kunnallis- tai eduskuntavaaleissa on ilmoitettava myös tuen antaneen henkilön nimi. Mikäli tuen arvo jää alle säädettyjen rajojen, ei tuen antajan nimeä saa julkistaa ilman hänen nimenomaista suostumustaan. Ilmoitusmenettelyn tarkoituksena on tehdä edustajien vaalirahoitus julkiseksi ja edistää politiikan avoimuutta.
Suomessa kunnallisvaaleissa ja eduskuntavaaleissa noudatetaan ns. suhteellista d´Hondtin menetelmää, jossa lasketaan yhteen kunkin vaaliliiton saamat äänet. Seuraavaksi lasketaan yhteen jokaisen ehdokkaat omat, henkilökohtaiset äänet. Kunkin vaaliliiton ehdokkaat järjestetään omien ääniensä mukaiseen paremmuusjärjestykseen. Paras saa vertausluvuksi koko vaaliliiton äänet, seuraava puolet siitä, kolmas kolmanneksen. Usein vaalimatematiikan osaaminen auttaa suunnittelemaan kampanjaa. Monessa tapauksessa äänten keskittäminen on edullisin vaihtoehto. Jos vaaliliiton äänimäärä jää pieneksi, jäävät suhdeluvutkin alhaisiksi ja korkeimmat henkilökohtaiset äänimäärät saavat hyötyvät muiden vähäisistäkin äänistä eniten.
|
Avaa kaikki yhteystiedot
